maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sielun silmin

Tunnen kuinka energiakehoni puhdistuu, mieleni kevenee sekä uudistuu kun liikun, kuuntelen oikeanlaista musiikkia, olen luonnossa, juon tarpeeksi vettä ja syön terveellisesti. Riittävä yksinolo on välttämätöntä, jotta saavuttaisin oman sisimpäni herkän äänen. Sen kadottaa helposti ja kovettuu, eikä silloin energia virtaa vapaasti. 

Kun voin hyvin tunnen korkeamman värähtelyn ja ihanan tunteen kuin enkelit olisivat kanssani, sekä että kaikki menee parempaan suuntaan kun vain jaksan uskoa siihen. Näen asiat ykseyden näkökulmasta, enkä egoni (oman henkilökohtaisen kärsimysnäytelmäni). Silloin näen kaikki sieluni ikuisen viisauden silmin. Maallisen elämäni murheet ja kärsimykset vaikuttavat mitättömiltä, mutta välttämättömältä oman henkilökohtaisen kasvun vuoksi.

Tuollaisina hetkinä sisäistän sen, että kaikella on tarkoitus ja me kaikki olemme kulkemassa lopulta kohti jotain kauniimpaa ja parempaa todellisuutta. Unohduksen verho aukeaa ja ymmärrän sen, että meidän kaikkien tehtävä on muistaa henkinen alkuperämme ja oppia kuuntelemaan vanhaa viisasta sieluamme.

Jotta kuitenkin oppisimme kuuntelemaan sieluamme se vaatii irtipäästämistä omista peloista, itsekkyydestä, vihasta ja ahdaskatseisuudesta. Vain silloin voimme nähdä asiat sydämellämme ja elää rauhasta, myötätunnosta sekä rakkaudesta. Kun opimme tämän voimme omalta osaltamme elää tuosta paremmasta todellisuudesta käsin jota kohti me kaikki teemme matkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti