sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Valotyöntekijä

Valotyöntekijän identiteetti



Valotyöntekijät ovat sieluja, joilla on voimakas sisäinen halu levittää valoa (tietoa, vapautta ja itsensä rakastamista) maan päällä. He tuntevat sen omaksi tehtäväkseen. He tuntevat usein vetoa henkisyyteen ja jonkinlaiseen terapiatyöhön.
Syvästi tuntemansa tehtävän takia valotyöntekijät vaikuttavat usein erilaisilta kuin muut ihmiset. Elämä haastaa heitä löytämään omat ainutlaatuiset polkunsa, koska he kokevat matkallaan erilaisia esteitä. Valotyöntekijät ovat lähes aina yksineläjiä, jotka eivät sovi kiinteisiin sosiaalisiin rakenteisiin.


Huomautus käsitteestä valotyöntekijä

Sana "valotyöntekijä" saattaa herättää väärinkäsityksiä, koska se nostaa joukosta esiin tietyn sieluryhmän. Lisäksi saatetaan käsittää, että tämä tietty ryhmä on jotenkin parempi kuin muut eli ne, jotka "eivät työskentele valon puolesta". Tällainen ajattelutapa on ristiriidassa valotyön varsinaisen luonteen ja aikomuksen kanssa. Todetaanpa lyhyesti mitä vikaa siinä on.
Ensiksikin paremmuusväitteet ovat yleensä valistumattomia. Ne estävät kasvun vapaata ja rakastavaa tietoisuutta kohti. Toiseksi valotyöntekijät eivät ole "parempia" tai "korkeampia" kuin kukaan muukaan. Heillä yksinkertaisesti on erilainen historia kuin niillä, jotka eivät kuulu tähän ryhmään. Tästä erityisestä historiasta johtuen, mitä käsittelemme jatkossa, heillä on tiettyjä psykologisia ominaisuuksia, jotka saavat heidät ryhmänä erottumaan.

Kolmanneksi jokaisesta sielusta tulee valotyöntekijä jossakin kehityksensä vaiheessa, joten termiä "valotyöntekijä" ei ole varattu jollekin rajatulle määrälle sieluja.

Syy miksi käytämme sanaa "valotyöntekijä" (mahdollisista väärinymmärryksistä huolimatta) on siinä, että siihen liittyy mielleyhtymiä ja se herättää sinussa muistoja, jotka auttavat sinua muistamaan. Siihen liittyy myös eräs käytännön seikka, nimittäin tätä termiä käytetään yleisesti tämänhetkisessä henkisessä kirjallisuudessa.

Valotyöntekijöiden historialliset juuret

Valotyöntekijöillä on kyky saavuttaa henkinen herääminen muita ihmisiä nopeammin. Heillä on sisäiset siemenet nopeaan henkiseen heräämiseen. Tämän suhteen he näyttävät olevan nopeammalla väylällä kuin useimmat ihmiset, mikäli he niin haluavat. Tämä ei taaskaan johdu siitä, että valotyöntekijät ovat jollakin lailla "parempia" tai "korkeampia" sieluja. He ovat kuitenkin vanhempia kuin useimmat maapallolle tällä hetkellä inkarnoituneet sielut. Vanhempi ikä pitäisi tässä mieluummin ymmärtää kokeneisuutena kuin aikana.
Valotyöntekijät ovat saavuttaneet tietyn valaistumisvaiheen ennen kuin he inkarnoituvat Maahan ja aloittavat tehtävänsä. He tietoisesti valitsevat "elämän karmanpyörään" joutumisen kokeakseen kaikenlaista hämmennystä ja illuusiota, jota siihen liittyy.

He tekevät sen saadakseen täyden ymmärryksen "maallisesta kokemuksesta". Sen avulla he pystyvät täyttämään tehtävänsä. Ainoastaan menemällä itse tietämättömyyden ja illuusion kaikkien vaiheiden läpi he lopulta saavat itselleen ne työkalut, joilla he voivat auttaa toisia saavuttamaan todellisen onnellisuuden ja valaistumisen tilan.

Miksi valotyöntekijät toteuttavat sydämessään tuntemaa tehtävää ihmiskunnan auttamiseksi, jolloin heillä on vaarana eksyä iäksi ja ajoiksi maallisen elämän raskauteen ja hämmennykseen? Tätä kysymystä me käsittelemme laajasti jatkossa. Tässä vaiheessa me sanomme, että se johtuu galaktisesta karmatyypistä. Valotyöntekijät olivat mukana ihmiskunnan maapallolle syntymisen kynnyksellä. He osallistuivat ihmisen luomiseen. He olivat ihmiskunnan kanssaluojia. Luomisprosessissa he tekivät valintoja ja toimivat tavoin, joita he jälkeenpäin joutuivat syvästi katumaan. He ovat nyt täällä hyvittääkseen silloin tekemiään päätöksiä.
Ennen kuin menemme tähän erityishistoriaan nimeämme muutamia valotyöntekijäsielujen ominaisuuksia, jotka yleensä erottavat heidät muista ihmisistä. Nämä psykologiset piirteet eivät kuulu yksinomaan valotyöntekijöille eivätkä kaikki valotyöntekijät tunnista niitä kaikkia omikseen. Laatimalla tämän luettelon me yksinkertaisesti haluamme antaa yleiskatsauksen valotyöntekijän psykologisesta identiteetistä. Ominaisuuksista puheen ollen ulkoinen käyttäytyminen on vähemmän tärkeää kuin sisäinen motivaatio tai sisäisesti tunnettu aikomus. Mitä tunnet sisälläsi on tärkeämpää kun mitä esität ulospäin.


Valotyöntekijöiden psykologisia ominaisuuksia:


- Jo varhain elämässään he tuntevat olevansa erilaisia. Useimmiten he tuntevat olevansa eristyneitä toisista, yksinäisiä ja väärinymmärrettyjä. Heistä tulee usein individualisteja, joiden on löydettävä omat ainutlaatuiset keinonsa elämässä.
- Heidän on vaikea tuntea oloaan kotoisaksi perinteisissä töissä tai organisaatiorakenteissa. Valotyöntekijät ovat luonnostaan autoritaarisuutta vastaan, mikä tarkoittaa, että he luonnostaan vastustavat päätöksiä tai arvoja, jotka perustuvat pelkästään valtaan tai hierarkiaan. Heillä on tämä autoritaarisuuden vastustamispiirre, vaikka he vaikuttaisivat pelokkailta ja ujoilta. Se liittyy heidän maallisen tehtävänsä ydinsisältöön.
- Valotyöntekijät tuntevat vetoa ihmisten auttamiseen terapeutteina tai opettajina. He saattavat olla psykologeja, parantajia, opettajia, sairaanhoitajia, jne. Vaikka heidän ammattinsa ei liittyisikään ihmisten auttamiseen suoranaisesti, heillä on selkeästi aikomuksena antaa oma panoksensa ihmiskunnan hyväksi.
- Heidän visiotaan elämästä värittää henkinen tunne siitä kuinka kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Heillä on tietoisesti tai alitajuisesti muistikuvia valomaailmoista, jotka eivät kuulu maanpäälliseen elämään. He saattavat ajoittain tuntea koti-ikävää näitä maailmoja kohtaan ja he tuntevat olevansa muukalaisia Maan päällä.
- He kunnioittavat elämää syvästi, mikä usein ilmenee eläinrakkautena tai huolena ympäristön puolesta. Ihmisen tekojen takia tuhoutuneet osat maan eläin- ja kasvikunnasta herättävät heissä murhetta ja syviä menetyksen tunteita.
- He ovat hyväsydämisiä, herkkiä ja empaattisia. Heidän saattaa olla hankalaa suhtautua aggressiiviseen käytökseen ja yleensä heillä on vaikeuksia pitää puoliaan. He voivat olla uneksijoita, naiiveja ja erittäin idealistisia sekä riittämättömästi maadoittuneita, ts. todellisuudentaju on riittämätön. Koska he omaksuvat helposti (negatiivisia) tunteita ja tunnetiloja ympärillään olevilta ihmisiltä, heille on tärkeää olla säännöllisesti omissa oloissaan. Näin he pystyvät erottamaan omat tunteensa toisten ihmisten tunteista. He tarvitsevat aikaa yksin saadakseen kosketuksen itseensä ja Maa-äitiin.
- He ovat eläneet monia elämiä maapallolla, jolloin he olivat kiinteästi tekemisissä henkisyyden tai uskonnon kanssa. Heitä oli lukuisa määrä menneisyyden vanhoissa uskonnollisissa veljeskunnissa munkkeina, nunnina, erakkoina, meedioina, noitina, shamaaneina, pappeina ja papittarina jne. Juuri he loivat siltaa näkyvän ja näkymättömän välille, maallisen arkipäiväisen elämän sekä kuolemanjälkeisten mysteeristen maailmojen, Jumalan ja hyvän ja pahan henkien välille. Tämän roolinsa takia heitä usein hyljeksittiin ja vainottiin. Monet teistä tuomittiin roviolle niiden lahjojen takia, joita teillä oli. Vainoamisesta jääneet traumat jättivät syviä jälkiä sielunne muistiin. Se saattaa tätä nykyä ilmetä siten, että pelkäätte kokonaan maadoittumista, ts. pelkäätte olla todella läsnä, koska muistatte teitä vastaan raa'asti hyökätyn sen takia keitä olitte.

Eksyminen: valotyöntekijän sudenkuopat

Valotyöntekijät voivat joutua samaan tietämättömyyden ja illuusion tilaan kuin kuka tahansa. Vaikka heillä on erilainen lähtökohta, monet tekijät voivat estää heidän kykyään murtautua pelon ja illuusion läpi saavuttaakseen valaistumisen. (Valaistumisella tarkoitamme olotilaa, jossa tajuat, että olet sisimmältäsi valoa, että pystyt valitsemaan valon milloin tahansa.)
Eräs niistä tekijöistä, jotka sulkevat valotyöntekijöiden tien valaistumiseen, liittyy heidän kantamaansa raskaaseen karmaan, mikä saattaa johtaa heidät harhaan melko pitkäksi aikaa. Kuten aikaisemmin sanoimme, tämä karman taakka liittyy päätöksiin, joita he kerran tekivät ihmiskunnan ollessa vauva-asteella. Pohjimmiltaan näistä päätöksistä puuttui elämän kunnioitus (puhumme tästä vielä myöhemmin). Kaikki tällä hetkellä elossa olevat valotyöntekijät haluavat oikaista eräitä menneitä virheitään ja palauttaa ennalleen ja vaalia sitä mitä niiden takia on tuhoutunut.

Kun valotyöntekijät ovat selvinneet karmallisesta taakastaan, mikä merkitsee irrottautumista kaikenlaisesta vallantarpeesta, he tajuavat olevansa pohjimmiltaan valo-olentoja. Näin he pystyvät auttamaan toisia löytämään oman todellisen minänsä. Mutta ensin heidän on itse käytävä tämä prosessi läpi. Se yleensä vaatii suurta päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä sisäisellä tasolla. Koska yhteiskunta syöttää heille arvoja ja arviointeja, mitkä usein menevät ristiin heidän omien luontaisten tuntemustensa kanssa, monet valotyöntekijät ovat eksyneet ja päätyneet epäilemään itseään, kieltämään itsensä ja joutuneet jopa depressioon ja toivottomuuteen. Tämä johtuu siitä, että he eivät sovi asioiden vakiintuneeseen järjestykseen, ja he päättelevät, että heissä täytyy olla jotakin pahasti vialla.

Tässä vaiheessa valotyöntekijöiden on lakattava etsimästä vahvistusta ulkopuolelta, vanhemmilta, ystäviltä tai yhteiskunnasta. Jonakin hetkenä sinun (joka luet tätä) on otettava valtava loikka todelliseen voimaantumiseen, mikä merkitsee sitä, että todella uskot itseesi ja todella kunnioitat luontaisia taipumuksiasi ja sisäistä tietämystäsi sekä toimit niiden pohjalta.

Toivomme sinun tekevän niin, ja me vakuutamme sinulle, että olemme kanssasi joka hetki – aivan kuten sinä tulet lähitulevaisuudessa varsin pian olemaan toisten apuna heidän matkallaan.

© Pamela Kribbe
www.jeshua.net

Suomennos: Tapio Närhi

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Myötätunto

Tahdon elää tästä rakkaudesta,
joka nyt minussa virtaa,
kautta sieluni minut virvoittaa.
Kuin lähde elämän se minut täyttää kiitollisuudella.
Ei minun enää tarvitse etsiä. On kaikki nyt ja tässä.

Sydämessäni tunnen sen, myötätunnon ikiaikaisen.
Silloin pelkää enää en.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Usko

Ikinä en menettää uskoa saa
elämään ja tulevaisuuteen parempaan.
Rakkauteen, kauneuden ihanuuteen.
Sillä jos käy niin kadonnut olen minä,
ripe viimeinen sielunikin.
Jäljellä sydämetön kuori tyhjä ihmisen.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Maadoittuminen


Tärkeää on osata pitää jalat maassa, vaikka omaisi mitä henkisiäkykyjä ennustamisesta enneuniin. Henkisen tien suurin kompastuskivi lienee se, että ihminen voi alkaa kuvitella olevansa jotakin suurta oivaltanu tai ainutlaatuinen verrattuna arjen kanssaihmisiin. Jonkinlainen valittu tai vihitty. Taipumusta tälläiseen psyykkiset kyvyt saattavat ennnestään lisätä. Käsittääkseni tämä on hyvin vaarallinen ilmiö, jonka pyrkijä saattaa kohdata jossain vaiheessa.

Erityisyysharhan mahdollisuus kertoo siitä kuinka kapea todellinen henkinen tie on. Se on kuin tasapainottelua miekan kärjen varassa kuten tarotissa sanotaan. Tärkeää on siis ymmärtää maadoittua tarpeen mukaan, jotta pysyy yhteydessä sisäiseen keskukseensa. Se vaatii keskittymis kykyä ja tyyneyttä. Kun olemme yhteydessä  sisäiseen keskukseemme olemme silloin myös aidosti nöyriä ja henkisesti vastaan ottavaisia. Silloin voimme palvella kanssa ihmisiämme.




Henkinen elämä ei ole yhtä kuin psyykkisten kykyjen omaaminen. Se, että osaako nähdä toisten aurat tai kokeeko erilaisia mystisiä tiloja ei kerro mitään henkisestä kehityksestä, eikä ole päämäärä. Ainut mikä kertoo siitä on kykymme aistia myötätuntoa kaikkia elämän muotoja kohtaan ja kyky palvella muita omien taipumustemme mukaan. Psyykkiset kyvyt tulevat tällöin vain toisisijaisina kylkijäisinä.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Merkityksestä

Merkitys ja sen ylläpitäminen ovat tärkeitä asioita elämässäni. Ilman merkitystä ei jokapäiväistä elämää halua elää, saatikka henkistä elämää. Sen yllä pitämiseen on monia keinoja kuin ihmisiä. Itselleni merkityksestä muistuttaa musiikki ja lähimmäiset.

On mukava herätä aamulla ja muistaa mieleensä syy miksi nousen ylös: koska voin oppia uutta, kasvattaa sisäistä myötätuntoa ja jopa auttaa muita ihmisiä olemalla läsnä kun siihen kykenen. Silloin merkitys kulkee mukanani minne menenkin. Sen tunteminen kannustaa siihen, että pyrkii aina parhaansa mukaan tekemään henkistä työtä.

Itse kuitenkin olen niin herkkä introvertti, että tarvitsen aina välillä aikaa vain olla yksin ja latautua. Toisten seura saattaa olla välillä raskasta varsinkin jos he ovat negatiivisessa mielentilassa. Jos olen liiän kauan tälläisten ihmisten seurassa siitä seuraa ahdistuminen ja ylikuormittuminen. Kadotan silloin yhteyden sisäisen voimani keskukseen.

Jotta merkitys säilyy mukanani parhaani mukaan ovat yksin musiikin kuuntelu, meditaatio ja piirtäminen välttämättömiä hyvinvointini kannalta. Hyvää tekee myös yksin kävely luonnossa ja kesäisin oleskelu järvenrannassa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Runo ykseydestä

Kun etsiminen päättyy
ei ihmetys lakkaa, 

vain samaistuminen
muotojen vankilaan,
aikaan ja paikkaan,
tuohon kärsimyksen
kehtoon kauniiseen,
joka tuudittaa hiljaa
uneen iäisyyksiin

Mutta kun koittaa aamu
varjot yön katoaa
valo tietoisuuden sarastaa,
polttaa se tieltään
tuskan ja valheen,
hävittää kärsimyksen,
katkoo mielen kahleet

Silloin huomaat;
katoaa rajat sinun ja minun
ja yhtä olet
kanssa virran kaikkeuden,
tien pitkän
läpi vuosien ja aikakausien,
olet tehnyt lähteelle sen
loppumattoman
rauhan ja rakkauden.






Henkinen työ

Päätin aloittaa tämän blogin, koska haluan jakaa omia kokemuksiani henkiseltä tieltäni muiden kulkijoiden kanssa. Oma tieni on ollut mutkainen ja raskas. Sitä se on edelleen. 

Kun havahtuu omaan persoonalliseen surkeuteensa ihmisenä sitä yrittää olla vihamaatta itseään ja koettaa myös säilyttää merkitysen henkisessä Työssä. Se ei ole helppoa kun tahtoo antaa itsestään vain sen parhaan ja hyvän ihmisille ympärillään. Kun tahtoo sydämestään olla hyvä, sekä myötätuntoinen ihminen se on jatkuvaa ponnistusta kohti rakkaudellisuutta.

Pyrkijä on kuin malja. Hänen täytyy aina koettaa löytää sisäinen rakkauden lähteensä yhä uudestaan ja uudestaan jakaakseen siitä kanssa ihmisille. Jos vesi maljassa samenee ja katkeruus tai viha täyttävät mielen joutuu ihminen epätasapainoon itsensä kanssa ja kadottaa yhteyden sisäiseen lähteeseensä. Jotta lähteen voi löytää se vaatii meditaatiota eli ja ajatuksissa, sekä tunteissa puhdistumista. Silloin kun ihminen on puhtaassa tilassa elää hän tässä hetkessä kaikesta turhasta irtipäästäen. 

Henkisen työn tekijälle elämä on siis jatkuvaa mielen harjoittamista jotta tämä voisi parhaansa mukaan toimia ylemmän kolminaisuutensa eli henkisen minuutensa kanavana. Kaikki tämä hereillä olo tapahtuu viellä jokapäiväisen kaoottisen arkisen elämän keskellä joten ei ole ihme, että oman sisäisen lähteen helposti kadottaa. Nykyään tälläinen mielenharjoittaminen ei enää vaadi vetäytymistä luostariin tai salaiseen mysteeri oppikouluun. Henkiseen yhteisöön kuuluminen kuitenkin on hyvä tukisatama ja avun lähde varmasti monelle. 

Aion tässä blogissa tuoda esiin asioita mitkä minua mietityttävät tässä prosessissa, mitkä ovat ongelmiani ja mitkä henkiset aiheet herättävät kiinnostukseni. Toivon, että lukijat myös tulevat rohkeasti kommentoimaan ja kertomaan omista pohdinnoistaan, sekä kokemuksista.